Paavon jorinoita

(Viimeisin teksti sinisellä)

 

Paavo ajaa juruutti pihatietä navetan viereen, sammuttaen moottorin ja kipusi ylös autosta, katsellen talon suuntaan, tokko näkyy talonväkeä tulevaksi ulos katsomaan että kukas nyt tuli kylään.

Aivan talon rappusten vieressä seisoi Hyvösten appelsiinin värinen Ford Taunus farmari auto.

 

Talo oli aivan metsän reunassa joten nurmikkoa oli vain vähäsen rappusten kahtapuolen, kukkapenkit ikkunoitten alla olivat täynnä täydessä kukassa olevia kukkia. Paavo ei tiennyt niitten nimiä, tunnisti yhden kuitenkin, Joriinin. Niitä oli myös äidin kukkapenkeissä kasvamassa, kammarin edustalla.

 

- Ee nää kettää tulevan pihalle, näkkyy pitävän männä sisälle kysymään luppoo kaasuvehkeihen käättämisseen, tuumaili Paavo nousten rappuja ulko-ovelle ja nykäisi sen auki ja astui porstuaan. Lattialla seisoi kumikenkiä rivissä ja puhtaat kotikutoiset, värikkäät räsymatot houkuttelivat vierasta jatkamaan eteisen perällä olevan tuvan ovelle päin. Vasemmalta puolen eteistä johti rappuset yläkertaan ja oikealla puolen oli ovi keittiöön vievä ovi.

Paavo koputti tuvan ovea ja pidätti hengitystään, kuunnellen vastaako joku koputukseen.

- Joo, kuului vaimeasti tuvan oven takaa.

Paavo aukaisi tuvan oven ja näki talon isännän istuvan nojatuolissa katsomassa televisiosta tulevia uutisia.

Jo hieman kaljuuntunut Eero nousi ripeästi tuolistaan tervehtimään tulijaa hymy naamallaan.

- Katohhan! Villen poekahan se sieltä tulloo, terve terve!

Eero kahmaisi Paavon kouran suureen käteensä tervehtiäkseen oikein käsipäivin vierastaan.

- Sieltäkö sinä Ruotsista oot tulossa nyt lomalle, vae ootko sinä ollu jo lomalla kaavannii? Kysyi Eero istuutuen tuoliinsa ja sukaisten hieman pörröistä kuontaloaan ojennukseen ja jatkoi,  - Istu, istu tuohon penkille nii huastellaan, olin vuan tuossa uutisia kahtomassa töllöttimestä.

- Kiitosta nyt vuan mutta en oekeen jootas nyt istuskelemaan ku minä läksin korjoomaan aaton pakoputkee kun sen perruutin Myllyn pihalla kivveen ja se juutas mänj poekki. Kävin tullessanj Armas veljen luona kysymässä jotta saesko laenata kaasuvehkeitä pikkusen ja kuulin jotta ne olis tiällä sinun hoevassa. Miten oes, saesinko tinuroejja pakaria sillä?

- Kyllä ne kaasupullot on tuolla navetan piässä ajusillan alla, jotta hitsaele vuan.

- Kiitosta kovasti, virkkoi Paavo ja siirtyi tuvasta ulos.

 

Käveltyään hiekkaisen pihan ylitse ajusillan viereen, Paavo huomasi että kaasupullot seisoivat tukevasti neljän millin peltilevystä tehdyssä pullokärryssä ja letkut olivat kierretty kiepille työntösarvien ympärille.

- Jahas, pittääpä perruuttoo kosla tuon kuopuran piälle niin piäsen siten aaton alle könyämällä tinurjhommiin, tuumaili Paavo itsekseen.

 

Tuumasta toimeen, auto kuopan päälle ja hitsaushommat käyntiin. Paavo aukaisi happi- ja asetyleenipullojen raanat ja tarkisti että painetta olisi pulloissa. Mittarit näyttivät pulllojen olevan täysiä. Paavo kiersi happikraanaa auki ensin hiukan, niin että pihinä alkoi kuulua poltinputkesta, samoin asetyleenikraanan ja sytytti tottuneesti kaasuliekin työntösarvesa roikkuneella kipinäsytyttimellä, Kaasuliekki syttyi poksahtaen ja paloi sinisellä liekillä.

- Sattupas kerrannii sopiva kaasusekotus ku nuin mukavan näkösellä liekillä pallaa, myhäili Paavo ja koppasi kaasuhitsilasit ja hitsauspuikon pullokärrystä ja alkoi änkeytyä auton alle.

 

Päästyään auton alle sopivaan kohtaan josta pystyi hitsailemaan pakoputkea, nappasi lasit silmilleen ja alkoi kuumentaa katkoskohtaa pakoputkessa. Putki oli ohutta ja kuumeni nopeasti valkohehkuiseksi. Paavo syötti hitsauspuikkoa tökittäen sulaan kohtaan, täyttäen siten  ratkeaman umpeen.

Hitsaus tuli valmiiksi ja Paavo katseli työnsä jälkeä mielissään, Hitsausjälki oli tasaista ja paakutonta.

- Eeköhän tuo tämän loman kestäne  nyt, tuumaili Paavo ja kömpi pois auton alta. Kiepitti letkut takaisin kärrynsarviin ja asetti hitsauslasit roikkumaan kärryn sivussa olevaan pyörötangosta tekaistuun koukkuun.

Talon isäntä, Eero, saapasteli pihan ylitse Paavon luo ja kysyi,

- Nytkö jo sait pakoputkem tiiviiks?

- Joo, homma luisti vielä vanahalta muistilta, Tulj sillo seehtemän kymmentä kolome vuonna Iisalamessa peltisepänkurssilla opeteltua tuo kaasuhitsaas. Kuvvuan malttaa ootto raavan sulamisen nii silläviisii suap hyvvee jäläkee tehtyä.

- No, sittehän se sulta homma kääpi, ku kurssit ja koolut oot kääny, vastasi Eero ja jatkoi, mittee sinä tiet töekses siellä Ruotsin mualla?

- Alumiinitehtaallahan minnoon nyt ollu jelepparina lakkakonneella.

- Mittee ne mualoovat sillä konneella, alumiinipeltiäkö? uteli Eero edelleen ja tiiraili Paavoa tuuheiden, vaaleitten kulmakarvojensa alta.

- Nii mualoovat semmosta puoljmillistä alumiinipeltiä ja siitä sitte tehhään kaekennäkösta tuotetta, muun muassa aallotettua seenä- ja kattopeltiä, vastasi Paavo ylpeänä työmaastaan ja jatkoi, Nilsijässä näkkyy olovan Ruotsalaesen kaapan varastonseenät tehty just semmosesta pellistä, sitä peltisorttia kututaan TRP-kakskymppiseks.

Vae sillä viisii, tuumasi Eero ja vaihtoi kehon painoa toiselle jalalle ja kysyi, millonka meenoot tulla takasi Suomeen?

– Enpä ossoo sannoo ku just oon piässy kakun kannasta kiinni ja tuohtahhii tulloo ihan mukavasti pankkitilille. Eehän minulla oo ies mittän töetäkkää tiällä, vastasi Paavo hieman vaivautuneena. Sokokselle Iisalameen en ennee mää, siellä maksovat nii huonoo palakkoo. Katottaan nyt joku vuosi, piäsööhän tuolta poekkeen jos hommat ee huvita.

– Kyllähän se niinnii on, myönteli Eero. Mitenkä kaavan meenoot olla lomalla?

– Vielä olis kaks viikkoo lommoo jälellä.

– No, onhan tuota sitte vielä aekoo lommaella.

– Missäs päen se Risto pyörii tätä nykyä, uteli Paavo.

Kuopijossa on ammattikoolussa ja lukkoo sähköasentajaks, ens vuonna valamistuu ja sittepähän tuon näkköö jotta mistäpäen mualimoo ruppee töetä suamaan, vastasi Eero vilkuillen pellolle päin missä lehmät olivat laitumella.

Voe turkanen ku tuas on mullikat karanna otrapeltoon, pittää männä ajamaan ne poekkeen pellolta. Eero läksi juoksujalkaa navetan takana olevalle ohrapellolle, huikkasi mennessään, terve vuan ja käähhän mökissä ku satut olemaan maesemissa!

 

Paavo heilautti kättään Eerolle ja istuutui autonsa ratin taakse ja väänsi virta-avaimesta ja suosiolla hyrähti Ooppelivanhus käyntiin, mootori kehräsi kuin kissa ja Paavo suuntasi ajonsa Harsumäen suuntaan.

Oli tyyni, aurinkoinen ilma ja auto nostatti kuivalta maantieltä pölypilven joka jäi leijjumaan tienoon ylle joksikin aikaa. Maantien ojan penkereillä kasvava ruohikko ja muut kasvit olivat enempi harmaita kuin vihreitä, pölyämisestä johtuen.

 

Eevät oo ajaneet suoloo tielle, saesivat kyllä rippaattoo suoloja kun nuin mahoton pöly noosoo tieltä, Paavo tuumaili itsekseen ja saapui tienristeykseen josta kääntyi oikealle. Tästä eteenpäin olikin tie levempi ja paremmassa kunnossa, eikä pölyäkään noussut juuri mitään auton takana.